Ja kun aamu koitti
valveen viitan liepeeseen
taittui valo
murtui hetki
jossa maallinen
pyhä kolminaisuus
usko
toivo
ja
rakkaus
natisi liitoksissaan
perustusten
murentuessa
syviin huokauksiin
Sydämen kammioihin
piilotettu
tulvi vuolaana virtana
Ja vain se liekki
tuli
joka syntymässä
oli annettu
jatkoi matkaa
Polttaen
raivaten tietä
seuraavaan hetkeen
eikä sitä
vuolainkaan virta
sammuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Syntyy Aamun ensisäde,
sieluin siinä sikiää -
Kohta itää elonkiertoon,
korkeuksiinkin kohoaa -
Mutkaa monta matkal' siinä,
kuitenkin ne vahvistaa -
Viimein valmis syömmen laulu,
säkenöiväks' kirkastaa...
Aamu-usvan takaa syntyi uusi päivä,
kirkkaana hohti sininen-taivas ja
aurinko loi kultaisia säteitä ylle
puidenlatvojen, jossain kaukaa kuului
kirkonkellojen kumu kutsuen ihmislasta äärelle alttarin,ja silloin usko, toivo ja rakkaus täytti herkän sielun. (Kotihiiri)
Tuli, syntymässä annettu jaksaa kantaa tuota uskoa. Vaikka maalliset varjot sitä yrittävätkin välillä hälventää.
Sillä aina on oleva
Rakkaus,
joka kantaa
Usko,
horjuvakin
Toivo,
joka ei sammu.
Kiitos Ismo ja Kiitos Kotihiiri.
Sydänlämmöllä
Riitta
Lähetä kommentti